Silkki on epäilemättä ylellinen ja kaunis materiaali, jota varakkaat käyttävät yhteiskunnassa. Vuosien varrella sen käyttö tyynyliikkeisiin, silmänaamioihin ja pyjamiin ja huiviin on omaksuttu eri puolilla maailmaa.

Suosiostaan ​​huolimatta vain harvat ihmiset ymmärtävät, mistä silkkikankaat tulevat.

Silkkikangas kehitettiin ensimmäisen kerran muinaisessa Kiinassa. Varhaisimpia eloonjääneitä silkkinäytteitä löytyy kuitenkin silkkiproteiinin fibroiinin läsnä ollessa kahdesta haudasta peräisin olevista maaperän näytteistä Jiahun neoliittisessa paikassa Henanissa, joka juontaa juurensa 85000: een.

Odysseian, 19.233, Odysseuksen aikana yrittäen salata identiteettinsä, hänen vaimonsa Penelopesta kysyttiin miehensä vaatteista; Hän mainitsi, että hän käytti paitaa, joka kiiltaa kuin kuivatun sipulin iho viittaa silkkikankaan kiiltävään laatuun.

Rooman valtakunta arvosti silkkiä niin paljon. Joten he vaihtoivat eniten hinnoiteltuja silkkiä, joka on kiinalainen silkki.

Silkki on puhdas proteiinikuitu; Silkin proteiinikuidun tärkeimmät komponentit ovat fibroiini. Joidenkin tiettyjen hyönteisten toukat tuottavat fibroiinia kookosten muodostamiseksi. Esimerkiksi paras rikas silkki saadaan mulberry -silkkitalojen toukkien kookosista, joita kasvatetaan seriliikenteen menetelmällä (kasvatus vankeudessa).

Silkkiäistojen kasvatus johti silkin kaupalliseen tuotantoon. Niitä kasvatetaan yleensä valkoisen silkkikierran tuottamiseksi, josta puuttuu mineraalit pinnalla. Tällä hetkellä silkkiä tuotetaan nyt suurina määrinä eri tarkoituksiin.