Silkki on epäilemättä ylellinen ja kaunis materiaali, jota yhteiskunnan varakkaat käyttävät. Vuosien varrella sen käyttö tyynyliinoissa, silmänaamioissa ja pyjamissa sekä huiveissa on yleistynyt eri puolilla maailmaa.

Suosiostaan ​​huolimatta vain harvat ymmärtävät, mistä silkkikankaat tulevat.

Silkkikangasta kehitettiin ensimmäisen kerran muinaisessa Kiinassa. Varhaisimmat säilyneet silkkinäytteet löytyvät kuitenkin kahdesta Henanin Jiahun neoliittisen kaivauksen haudasta otetusta maanäytteestä, joissa on juuri silkkiproteiini fibroiinia. Kaivaukset ovat peräisin vuodelta 85 000.

Odysseian aikaan vuonna 19.233 Odysseus yritti salata henkilöllisyyttään ja kysyi vaimoltaan Penelopelta tämän vaatteista. Penelope mainitsi, että hänellä oli yllään kuivatun sipulin kuoren lailla kiiltävä paita, mikä viittaa silkkikankaan kiiltävään laatuun.

Rooman valtakunta arvosti silkkiä niin paljon, että he kävivät kauppaa kalleimmalla silkillä, joka on kiinalaista silkkiä.

Silkki on puhdasta proteiinikuitua; silkin proteiinikuidun pääkomponentti on fibroiini. Joidenkin hyönteisten toukat tuottavat fibroiinia muodostaakseen koteloita. Esimerkiksi paras ja täyteläisin silkki saadaan silkkiviljelymenetelmällä (vankeudessa kasvatettujen) mulperisilkkitoukkien toukkien koteloista.

Silkkitoukkien koteloiden kasvatus johti silkin kaupalliseen tuotantoon. Niitä jalostetaan yleensä valkoisen silkkilangan tuottamiseksi, jonka pinnalla ei ole mineraaleja. Tällä hetkellä silkkiä tuotetaan nyt suuria määriä erilaisiin tarkoituksiin.