Silkki on epäilemättä ylellinen ja kaunis materiaali, jota rikkaat käyttävät yhteiskunnassa. Vuosien varrella sen käyttö tyynyliinoina, silmänaamareina ja pyjamissa sekä huiveissa on otettu käyttöön eri puolilla maailmaa.

Sen suosiosta huolimatta vain harvat ymmärtävät, mistä silkkikankaat tulevat.

Silkkikangas kehitettiin ensimmäisen kerran muinaisessa Kiinassa. Varhaisimmat säilyneet silkkinäytteet löytyvät kuitenkin silkkiproteiinifibroiinin läsnäolosta maanäytteistä kahdesta haudasta Jiahussa Henanissa, vuodelta 85 000.

Odysseian aikana, 19.233, Odysseus yritti salata henkilöllisyytensä, hänen vaimoltaan Penelopelta kysyttiin miehensä vaatteista; hän mainitsi käyttäneensä paitaa, joka kiiltää kuin kuivatun sipulin kuori viittaa silkkikankaan kiiltävään laatuun.

Rooman valtakunta arvosti silkkiä niin paljon. Niinpä he kävivät kauppaa kalleimmalla silkillä, joka on kiinalaista silkkiä.

Silkki on puhdasta proteiinikuitua; Silkin proteiinikuidun pääkomponentit ovat fibroiini. Joidenkin tiettyjen hyönteisten toukat tuottavat fibroiinia koteloiden muodostamiseksi. Esimerkiksi paras täyteläinen silkki saadaan silkkiäistoukkien toukkien kokooneista, joita kasvatetaan sericulture-menetelmällä (vankeudessa kasvatus).

Silkkiäistoukkien kasvatus johti kaupalliseen silkin tuotantoon. Ne on yleensä kasvatettu tuottamaan valkoista silkkilankaa, jonka pinnasta puuttuu mineraaleja. Tällä hetkellä silkkiä valmistetaan suuria määriä eri tarkoituksiin.